Mikä oli suurin innostajasi, joka sai sinut animaatioalalle?

Olen päätynyt alalle henkilökohtaisten ominaisuuksien vuoksi ja runsaan elokuvien katsomisen tuloksena. Noita henkilökohtaisia ominaisuuksia ovat piirustustaito ja hyvä liikkeiden hahmotuskyky. Kouluikäisenä katselin viikoittain Tampereella Kinemassa ja Pirkassa non-stop-ohjelmat, joissa oli runsaasti lyhytanimaatioita kuten Heckle & Jeckle, Mr Magoo, Nakke Nakuttaja, Väiski Vemmelsääri, Pluto ja muita Disneyn piirrettyjä. Lisäksi kävin paljon muissakin elokuvanäytännöissä.

Miten Kössi sai muotonsa? Esimerkiksi miten päädyit aikanasi vihreään kenguruun, luonnollisen värityksen sijasta?

Etsin muotoa, joka sopisi käytettävään animointitekniikkaan eli paperileikkeillä tehtävään pala-animaatioon. Pala-animaatiossa hahmon osat ovat irrallaan toisistaan, eikä tarkoituksena ole lainkaan todellisuuden jäljittäminen. Muodon etsimiseen tarvittiin paljon paperia ja sentti lyijykynää. Haeskelin hahmolle sen aikaista, 60-luvun modernia muotoilua.
Näin pääkoppani sisällä olevalla valkokankaalla, että kengurun luonteva väri olisi harmaanvihreä. Käytännön syistä väriksi tuli vihreä. En vieläkään voi kuvitella kengurulle muuta väriä. Vai pitäisikö sen olla harmaa tai ruskea tai jotain siltä väliltä? Tylsää...

Miten rakennat animaatiotasi? Toisin kuin näytellyissä elokuvissa, sinulla on täysi kontrolli taustoista kaikkiin näyttelijöihisi. Laaditko esimerkiksi tarkan kuvakäsikirjoituksen?

Lähtökohta on olemassa oleva teksti, esimerkiksi kansansatu, oma temaattinen ajatus - toistuvasti sitkeä pyrkiminen johonkin päämäärään - tai yksityiskohta edellisistä animaatioista. Rupean kasvattamaan lähtökohtaa tarinaksi. Kuvat vilistävät silmissä vähän niin kuin shakinpelaajalla vaihtoehtoiset nappulasiirrot. Sivutuotteena syntyy mielikuva pelkistysasteesta ja värimaailmasta. Ääniratkaisujakin tulee ajatelluksi jo alkuvaiheessa. Vasta sitten kun henkilöt ja tarinan synopsis, sen pääkohdat, ovat tiedossa, voin lähteä rustaamaan story-boardia eli kuvakäsikirjoitusta. Tätä en kuitenkaan aina tee. Saatan nimittäin vaihtaa ideoita vielä kuvauksen aikanakin. Käsikirjoituskaan ei ole koskaan se sama, jolla aloitin kuvaamisen.

Miten itsenäisenä työskentely eroaa ajastasi TV2:n palveluksessa? Onko tämä vaikuttanut Kössin kehitykseen mitenkään?

Toimeentulo on epävarmempaa, kun joutuu itse tuottamaan elokuvansa eli maksamaan valmistuskulut, eikä tv-esityksistä ole täyttä varmuutta. Ilmaisun vapaus on suurempi, aiheiden kirjo laajempi, kohdeyleisö ikärakenteeltaan joustavampi, esitysoikeudet säilyvät itselläni. Koska teen animaatioita enimmäkseen ilman puhetekstiä, kuvallisen kerronnan tulee sisältää enemmän yksityiskohtia ja enemmän ideoita. Kössin hahmoon tuottajuudella ei ole vaikutusta.

Mitä mieltä olet nykyisestä animaation tilasta Suomessa ja maailmalla?

Nyt Suomessa tehdään runsaasti hyvää nuorten aikuisten esineanimaatiota. Vielä jokunen vuosi sitten tilanne oli paljon huonompi. Lastenanimaatiota tehdään edelleen aivan liian vähän. Suomalainen animaatio etenee, mutta kapealla ilmaisupohjalla. Maailmalla sama asetelma toistuu vielä kärjistetymmin. Suomalainen lasten lyhytanimaatio voi olla maailman elokuvafestivaaleilla muiden elokuvalajien joukossa ainoa lajissaan.

Olisiko sinulla vihjeitä tai neuvoja aloitteleville animaattoreille tai asiasta kiinnostuneille? Esimerkiksi mitä kannattaisi harjoitella, miten kouluttautua tai olisiko sinulla kirjoja joita suosittelet?

Olen itse aloittanut tyhjästä enkä koskaan saanut minkäänlaista koulutusta, joten en tiedä, olenko oikea henkilö neuvomaan. Nykyiset suomalaiset menestysanimaatiot tehdään Turussa Priit Pärnin koulutuksessa. Aivan ensimmäiseksi kannattaa kuitenkin miettiä, onko sitkeyttä, pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä riittävän paljon hitaasti valmistuvan teoksen, lyhyenkin, viemiseksi loppuun asti. Jos sitkeyttä ja tahdonvoimaa on riittävästi, kannattaa kokeilla lainavehkeillä, ennen kuin lähtee ostamaan kalliita laitteita. Itse voi testata kahta asiaa: onko jotain kerrottavaa ja kuinka liikkeiden tekeminen onnistuu. Kerrottavan testaamisessa on tiedettävä, kenelle kertoo. Aloittelija lähtee helposti miettimään kerrottavaansa pienistä yksityiskohdista ja voi tuntea kohta epätoivoisena, ettei keksi mitään. Hänen kannattaa ajatella myös olevansa tämän yhteiskuntamme jäsen, ajatella mikä siinä kiinnostaa häntä tai mikä voisi olla toisin. Näin hän voi lähestyä kerrottavaansa samanaikaisesti kahdelta suunnalta, yksityiskohdista ja suurista ongelmakysymyksistä.
Liikkeiden testaaminen taas luotaa mahdollista lahjakkuutta liikeilmaisuun. Itse voi mitata ennakkoon liikkeiden kestoja sekunttarilla. Esimerkiksi käden heilautuksen keston saa naputtamalla pöydänpintaan liikkeen alkamisen ja liikkeen loppumisen. Käytännössä kestot ovat niin lyhyitä, että kannattaa naputtaa jopa 10 liikettä peräkkäin ja jakaa sitten kesto 10:llä. Kun vielä muuttaa sekunnit sadasosiksi, saa tarkan keston liikettä kohti. Yksi liikkeen vaihe on yleensä 8/100 sekuntia. Sadasosasekunnit ovat käyttökelpoisia tietokoneohjelmilla animoitaessa. Oma kirjallisuuteni perustuu vanhaan filmi- ja trikkipöytätekniikkaan. Kirjani olen hankkinut 70-luvulla American Centren kirjastosta Helsingistä, Kodakilta Helsingistä, ja kaikkein tärkeimmän toi Matti-veljeni Yhdysvalloista (Robert P. Heath: Animation in Twelve Hard Lessons, Jamar Printing Inc., New York 1972). Kaikki kirjat ovat englanninkielisiä. Uskon, että kaikki suomalaiset animaattorit ovat myös valmiita neuvomaan yksityiskohdissa. He löytyvät Suomen Animaationtekijät ry:stä eli Animaatioklinikasta. Kannattaa myös tutustua Salla Virmanin opinnäytetyöhön "Animaatiotuotanto Suomessa - Animaatiotuotannon erikoispiirteitä ja nykytilanteen kartoitus", Helsingin ammattikorkeakoulun viestinnän koulutusohjelma, audiovisuaalisen mediatuotannon suuntautumisvaihtoehto 2001.

Kössi Kengurun uusin seikkailu "Uninen kurpitsa" on määrä valmistua vuonna 2003. Voisitko kertoa jotain tulevasta elokuvasta, ja missä se mahdollisesti saa ensi-iltansa?

Unisen kurpitsan idea on näyttää lapsille, että animaatio ei ole totta vaan ihmisen paperileikkeillä tekemää. Kuvissa on otoksia, joissa animaattorin käsi tuo taustalle paperileikkeitä, jotka kohta alkavat liikkua. Luultavasti elokuva ehtii ensimmäiseksi Elokuvakontaktin lainauslistalle, mistä nopein vuokraaja saa sen esitykseensä vuoden ensimmäisinä kuukausina.

Osaatko kertoa jo suunnitelmista Unisen kurpitsan jälkeen?

Tarkoituksenani on tehdä ensin kansansatuun perustuva animaatio ja sen jälkeen Kössi-animaatio. Järjestys on vielä avoinna.

Kiitos haastattelusta.

Haastattelu tehtiin sähköpostin välityksellä 08.05.2002.